Confusing things

Ihanaa kun joulu on kohta täällä ♥
Rakastan jouluvaloja ja koristeita, enkä malta odottaa että pääsen koristelemaan kuusen ihan omassa kodissa :) Ensimmäistä kertaa moneen, moneen vuoteen. Meillä on joulukuusiperinne jäänyt vähälle äidin allergian takia, viimeksi kotona on ollut kuusi 2007, kun kisuni Tipsu tuli meille :) Joka sitten myöskin päätti kaataa sen kuusen..

maailman parhain joululahjani ♥ ♥

Ja tässä ihana Hönöni ♥

Tänä vuonna siis aion ja aiomme viettää kunnon joulun :)
Teen itse jouluruoat, ne vähät mitä kumpikaan meistä niistä tykkää (lue=paistan Pumpille kinkun mitä en itse syö), yhäkin saadaan se joulukuusi♥ ja päivällä vietetään aikaa molempien perheiden kanssa :) On kyllä vaivalloista kun on niin monet sukulaiset kyläiltävänä, itse kun olen tottunut siihen että lapsena olen ollut joko Parikkalassa koko joulun lainaisovanhemmilla, tai sitten muutamana jouluna äitin kanssa kotona ja Ylämaalla pyörähdetty.. Nyt on ihan vaan 8 paikkaa missä pitää käydä. Argh, minä ihana sosiaalinen ihme kiitän..

Joulu & minähöpötyksistä haluan siirtyä ystäviin. Minulla ei ole kuin muutama erittäin hyvä ystävä ketä näen usein, ja ihmettelenkin että miten on kääntynyt näin päin kun teininä tuntui ettei ollut ikinä yksin kun aina oli joku ystävä tai kaveri hengailemassa. Olen erakoitunut - tai vaihtoehtoisesti kasvanut aikuiseksi. Enkö päässytkään Mikä-Mikä-Maahan? :(
 Nämä muutamat ystäväni asuvat ½-100 kilometrin vaihtelevalla etäisyydellä, ja valitettavan vähän heitä näen. Mutta silloin kun näen, siihen ei ihan kaksi tuntia riitäkkään kun on niin paljon asiaa ja kuulumisia vaihdettavana! Tai ihan muuten vaan niin mukava nähdä, ettei malta heti lähteä kotiin :) Miten niin minulla ei muka olisi näille ystäville aikaa? Sitähän juuri nimenomaan on, aikaa.

Se on vaan niin rajallista, aika nimittäin. Kaiken aikaa kello tikittää eteenpäin, kamala kiire ja stressi ja huoli - mutta minkä ihmeen takia?

Pitäisi paljon, paljon useammin, jokaisen meistä pysähtyä hetkeksi ja hengittää. Nyt kun olen itse saanut siihen tilaisuuden sekä löytänyt ystävistäni aivan uusia ulottuvuuksia (jos näin voi sanoa), on paljon helpompi olla. Hengitys helpottaa asioita kummasti, ei ahdista niin kovasti u know.

Olen hypännyt kaninkoloon ja nyt osaan kertoa, että sieltä pääsee myös ylös. Aikaa se vie, ja matkalla tapaa jos jonkinlaisia Liisoja, kaneja ja Herttakuningattaria, mutta ystävät (mm. Tittelityy & Tittelitom) ovat suureksi avuksi ja iloksi. Kiitos siis ystäväni, taas ♥ Itsehän olen tässä tapauksessa tuon hatuntekijän tasolla. Why is a raven like a writingdesk?

Think I'm also as lost as Cheshire cat

Jennat ;) ♥

kiire,kiire,kiire..

 

 

kovasti etsin ilman tuota tekstiä mutta ei löytynyt :(

This feeling ♥

Rage bitch

Se aika vuodesta kun täytyy lukea Taikatalvi <3

Heipä hei vaan taas! :) Nyt alotetaan kiukun purkamisella.

Mikä perkele siinä on että ihmiset alkaa netissä raivoamaan tuntemattomille? Kaikilla on mielipiteitä, oma napa ei ole koko maailman napa, ja ei toisen ihmisen mielipidettä tarvitse aina ruveta lynkkaamaan vain koska koet itse olevasi oikeassa. Saatana niin se toinenkin kuvittelee olevansa! En ymmärrä, miksi ei voida kunnioittaa muita. En aina tee niin itsekkään, mutta että ihan totaalisen ventovieraille ruvetaan jopa rähjäämään jos joku tämän sanoma asia ei miellytä. So fucking what?! Katsokaa hyvät ihmiset jo peiliin. Tässä monta kuukautta omaa päätä läpikäyneenä koen kasvaneeni johonkin suuntaan, jos en henkisesti niin leveyttä.
Kun jotain asiaa ei ymmärretä, siitä ei myöskään ruveta ottamaan selvää vaan tuomitaan. Oli kyse sitten sairaudesta, mielipiteestä, tai sitten ihan vaan niinkin mielenkiintoisesta asiasta kuin metsästys. En heilu, enkä heiluisi pyssyn kanssa (seriously, onnistuisin varmaan ampumaan tasan omat varpaat), mutta antaa niiden metsästää ketkä siitä tykkää. En myöskään halua että hevosestani tulisi suden tai karhun ruokaa. "Jos ne villieläimet ärsyttää, kannattaa muuttaa kaupunkiin. :)" Lol, kaikki ei halua asua kaupungissa mutta en myöskään haluaisi rapsuttaa aamutuimaan oman koiran lisäksi sutta pihamaalla.
Raivostuttaa. Ihmiset, olemme perseestä.

Ja nuo sairaudet. Pakko jauhaa niistäkin vähän. Jos emme tiedä mitä joku asia tarkoittaa, niin siitä ei tosiaan ruveta ottamaan selvää vaan tehdään ne omat oikeat johtopäätökset. Eli siis heipä hei, minäkin olen vähintäänkin hullu :)

Jokohan riittäisi tuosta aiheesta. Kyllä Suomi on ihmeellinen maa, on sananvapaus mutta kenellekkään ei tule mieleen että sitä voisi myös kunnioittaa, että kaikki ei tahdo sanoa samalla tavalla kuin sinä itse.

Mutta sitten niitä iloisia juttuja! Muutettiin Pumpin ja Ässän kanssa omakotitaloon, ja pääsin eroon maailman raivostuttavimmista naapureista :) So happy <3 Ihmeen paljon kertyy vuodessa tavaraa niinkin pieneen asuntoon, ei meinaa kaikki nyt tänne mahtua :D

Tällä kertaa lopetan tähän, arvostelkaa vapaasti raivotekstiä ;)

On niin ihanaa kun on lunta <3

..vaikka välillä tuntuukin tältä :)