Syksylle on paljon suunnitelmia, joista myöhemmin lisää. Yhdet näyttelyt käydään Ässän kanssa vielä syyskuussa, sitten lomaillaan pari kuukautta - se ollaan molemmat ansaittu, suunnittelinkin jo että Ässä pääsee ainakin kerran lomailun aikana hierottavaksi kun omalta kylältä koirahieroja löytyy :)
Masin kanssa emme touhua perus arkiaskareita kummempia, ja kotona se onkin maailman ihanin koira. ♥
Viime päivinä on herännyt paljon ajatuksia koirien kasvatuksesta, niin oman rodun suhteen kuin muissakin roduissa. Mitkä on niitä pieniä virheitä jotka voi nk. viitata kintaalla, ja mitkä aitoja "vikoja" koirassa? Tottakai tämä on rodusta riippuen eri asiat, esim. näillä lyttykuonoilla lähtisin itse etsimään sellaisia koiria kenellä "on kuonoa" jotta saisi niillekkin reppanoille sitä takaisin. Sääliksi käy kun katsoo näyttelyissä, varsinkin kuumina päivinä, kun lyttykuonot painelee henki rohisten eteenpäin :( Korostan tässä vaiheessa, että nämä on minun mielipiteitä ja ajatuksia, en ole kasvattaja ja "en siis tiedä mistään mitään" ;) Saksanpaimenkoirien takapäät on järkyttävää katsottavaa, meinaako ne ruveta niistä sammakoita tekemään? Kirsi Sainion luennolla kävin tuossa kesän aikana, ja kun hän juurikin näistä ongelmista puhui niin se ei ole monen sukupolven takana että nämäkin asiat saataisiin oikeilla valinnoilla korjattua. Jokainen tavallaan, kasvattajan vastuu ja tärkeysjärjestys..
Japseilla en rakenteellisesti ole nähnyt mitään kauhistuttavaa, tykkään että tämä on sellaisia perusterveitä rotuja. Siitä on monta mielipidettä mitä japseilla pitäisi tärkeimpänä katsoa jalostuksessa, jos mietin mitä itse arvostan niin en osaa tärkeysjärjestykseen laittaa; rodunomaisuus, luonne, terveys. Kaikki nämä aikalailla samalla viivalla, JTO ja rotumääritelmä mielessä lähtisin itse yhdistelmiä tekemään. HUOM, en ole vieläkään kasvattaja, nämä ovat vain minun ajatuksia, pohdintoja ja mielipiteitä (ennen kuin kukaan alkaa mitään johtopäätöksiä tekemään).
Ja mahdollisimman paljon haluaisin tietää mitä sieltä jalostukseen valittavien koirien takaa löytyy, juurikin luonteessa ja terveydessä. Mutta polttava kysymys mikä mieltäni tässä askarruttaa;
mikä jalostusta ajatellen japseilla on pieni virhe?
Tästä varmasti saisi jossain hyvän keskustelun, jospa pääsisin joskus keskustelemaan aiheesta kokeneiden kasvattajien kanssa ja kuulemaan heidän mielipiteensä, olisin suunnattoman iloinen! Aivan varmasti löytyy niitä yhtenäisiä kuin eriäviäkin mielipiteitä. Yleisesti ottaen japaninpystykorva on säilynyt vuosien saatossa erittäin rotumääritelmän mukaisena. Silloin tällöin tottakai esiin putkahtaa rotumääritelmässä mainittuja virheitä (häntämutkia, alapurentaa, luppakorviin en itse ole törmännyt), mutta suurin osa japseista on rotumääritelmän rajojen sisäpuolella.
Yksi syy siihen, miksi tämä mietityttää on nämä omat, kotona olevat maailman rakkaimmat koirat. Muutaman kerran olen tässä nyt ulkopuolisilta koirieni virheistä kuullut ja kuinka ne eivät ole jalostuskelpoisia, haluaisin nyt esittää kaikille kysymyksen: onko teillä täydelliset koirat kotona? Täydelliset jalostukseen kelpaavat yksilöt? Missään seikassa ei ole parannettavaa? Tiedän kyllä itse koirieni virheet, mutta tiedän myös niiden vahvuudet. On suunnattoman rasittavaa lähteä koiran kanssa mihinkään, kun aina mietin mitä niistä sitten jälkikäteen jauhetaan - vaikka ei pitäisi miettiä. Tiedän itse, että esimerkiksi Ässä on keskikokoa suurempi, vaaleasilmäinen ja sillä on tiukka häntä. Ja suuret korvat :D Mutta sen luonnetta, ryhtiä ja rakennetta ja liikkeitä en vaihtaisi mihinkään (en edes niitä C lonkkia mitkä ei myöskään ole salaisuus, koiranetistähän tuonkin näkee).
Masi on ulkomuodoltaan aivan loistava, upea rakenne, erinomainen pigmentti, pää ja ilme - mutta Masikaan kun ei voi olla täydellinen, sillä ei ole se luonne maailman parhain. Mikä on ilmeisesti myös lähtenyt hyvin juttuna kiertämään, jos asia askarruttaa niin saa tulla näyttelypaikalla juttelemaan tai vaikka soittaa, puhelinnumeron saat vaikka fb:n kautta ;) Niin kauan kun Masinkin luonteesta puhutaan totuudenmukaisesti, se on fine. Sekään ei ole salaisuus. Koirani eivät ehkä ole täydellisiä, mutta minulle ne on AINA maailman parhaimmat ja rakkaimmat, enkä kumpaakaan vaihtaisi mihinkään ♥
Täydellistä koiraa ei ole kenelläkään, deal with it - mutta silti se oma koira on aina omistajalleen täydellinen ja rakkain :)
Nautitaan kesän viimeisistä päivistä ennen kun syksy saapuu ja illat pimenee (mikä näköjään tapahtuu nopeammin kuin haluaisin myöntää), ja huolehditaan nelijalkaisista ystävistä - ne on loppujenlopuksi aidoimmat ystävät mitä koskaan tulemme saamaan ♥
 |
| RyhtiÄssä ♥ |
Ja maailman rakkain Masi, toisessa kuvassa huonosti alamäkeen mutta silti; rakenne, pigmentti, ilme ♥ Masi on upea.
