Hei taaaaas :)
Tsunami, todellakin. Viime perjantain jälkeen on ollut todellista tsunamia, joka suunnalla.
Perjantai alkoi oikein mallikkaasti ja mukavasti, oltiin ystävän kanssa Kouvolassa shoppailemassa.
Iltaa kohden tuntui vielä paranevan, äitin kanssa lähdettiin puoli kuudelta ratsastamaan pellolle. :)
Kirkas taivas, tähdet näkyi, täysikuu.. Ponilla hengitys höyrysi ja olin ilman satulaa liikkeellä koska pakkasta oli tämän talven mittapuulla no, paljon. Pitkästä aikaa pystyttiin ylipäänsä menemään pellolla, vihdoinkin oli sellainen pohja mikä ei ollut liian kova tai upottanut ponin jalkoja melkein polveen asti.
Siinä sitten oltiin taivuttelemassa molempia hobusia ympyrällä, kun meni juna ohi. Äiti ehti justiin kysyä että säikähtääköhän nää kun tietenkin kovemmalla pakkasella junasta lähtee kovempi meteli ja langat iskee kipinää niin kaboom - W otti muutaman laukka-askeleen ja ponini sitten tietty päätti että hitto nyt on paha paikka, ja lähti laukkaamaan karkuun. Tietenkin aivan päinvastaiseen suuntaan kuin W, ja hetken kestin selässä mutta poni kun vaihtoi suuntaa/kompastui/pukitti (en ole 100% varma mitä näistä?), tein pienoisen sukelluksen kovaan peltoon.
Laskeuduin vasemmalle kyljelle, luulin ensin että nyt meni muuten jalat kun en tuntenut vasenta jalkaa alkuun ollenkaan ja huusin siellä kuin pieni peikko, anteeksi vaan äitille sydänkohtauksen aiheuttamisesta..
Pitkään aikaan en ole pudonnut ja tuon jälkeen on niin sekavia muistikuvia että hyvin se taisi tärähtää. Enpä ole aiemmin ollut ambulanssinkaan kyydissä, mutta onneksi nyt jäi hyvät muistot siitä kuljetuksesta kun oli niin hyvännäköinen ambulanssikuski :D
Mutta tosiaan. En alkuun edes tajunnut kuinka kovin sieltä rysähdin, niin sekava taisin olla.
Onneksi ei mitään murtunut, päivystyksessä vietin neljä tuntia. Siellä kun piti ennen vuodenvaihdetta käydä niin sitten heti kolmen viikon päästä uudestaan, taidan ruveta vakiovieraaksi.
Mutta ei muuta kuin uudestaan ponin selkään! Viisastuin tästä sen verran että toiste en pimeällä lähde ilman satulaa :D
Ja elämän muut tsunamit on enemmän noita tunnepuolen juttuja.
Pääsin taas silittelemään ystävän vauvamasua♥
Sitten on ne ihmiset ketä ilman et voi elää.
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
torstai 9. tammikuuta 2014
Good friends are like a stars
Heipä hei, ja hyvää alkanutta vuotta! :)
Jäänyt taas kirjoittelu vähemmälle, ja tajusin tuossa että tein tämän blogin sillä ajatuksella että päivittelen tänne enemmän eläintarhani kuulumisia, mutta kuinkas sitten kävikin niin että en ole paljon ponista tai Ässästä kirjoitellut.. Toivottavasti turhanpäiväiset päivitykset siis kelpaavat! :D
Kuinkas moni on tehnyt uudenvuoden lupauksia?
Itse tein vain yhden:
Sanon tästä eteenpäin mielipiteeni suoraan, oli asia mikä tahansa.
Ja lauantaina saadaan vihdoin ja viimein (hope so) ponille uusi satula!! <3 Lokakuun valmennuksesta asti olen mennyt pääasiassa ilman satulaa kun nykyinen valuu niin pahasti lavoille että rajoittaa liikettä ja voi kipeyttää paikat pahasti.. Onhan tässä toki hyviäkin puolia, luottamukseen on tullut suuri askel kun on menty ilman satulaa, mutta kyllä alkaa kaipaamaan jo jalustimia vaihteeksi jalkaan.
Kiitos lennu ystävyydestä ♥
Ilman siuta olisin (usein) romuna :)
Jo vuodesta '97? En ole varma, sie oot niin vanha etten mie muista enään että kuinka kauan ollaan hengailtu.
Jäänyt taas kirjoittelu vähemmälle, ja tajusin tuossa että tein tämän blogin sillä ajatuksella että päivittelen tänne enemmän eläintarhani kuulumisia, mutta kuinkas sitten kävikin niin että en ole paljon ponista tai Ässästä kirjoitellut.. Toivottavasti turhanpäiväiset päivitykset siis kelpaavat! :D
Kuinkas moni on tehnyt uudenvuoden lupauksia?
Itse tein vain yhden:
Sanon tästä eteenpäin mielipiteeni suoraan, oli asia mikä tahansa.
Kuulostaa omituiselta? Kyllä, se onkin. Kuten jossain kirjoituksessani taisin mainita, en uskalla väittää vieraammille ihmisille vastaan, enkä aina niille tutummillekkaan. Nyt siihen tulee muutos!
Myös minun mielipiteelläni on väliä, eikä minun tarvitse olla aina se joka ottaa p*skaa niskaan vain sen tähden, etten uskalla avata suutani.
Mietin myös kovasti elämäntapamuutosta (lue: alkaa urheilla), mutta tiedän jo että en siihen pääse kiinni jos teen siitä uudenvuoden lupauksen. Sen innon täytyy tulla jostain muualta, se pieni syke että nyt on pakko kuntoilla - mutta ehtiihän sitä huomennakin, eikös?
Ja haluanpa nyt kertoa myös vähäsen eläintarhan kuulumisia kun Ässän blogi tästä piti alunperin tulla! :)
Ässä on nyt 9kk vanha, käytöstapoja löytyy aina sillointällöin, kun ei ole mielenkiintoisempia juttuja lähettyvillä. Rakastaa KAIKKIA , ja on aikamoinen hurmuri. Sekä tietty mamman rakas ♥
Nyt ensimmäinen tavoite Ässän kanssa lähestyy: huhtikuun näyttelyt @Lpr. Hui. Näinköhän pärjätään ollenkaan, kun ei osata käyttäytyä.. :D
Vähän kuvia kuutista:
Sellainen pörhelö on Ässä :3
Harmittavan vähän on vain lunta meillä täällä etelässä, enään kun ei ole edes tuota vähää mitä kuvissa näkyy.. Kevät, tulisitko jo?
Ja ponipäivitystä! :)
Ei olla lokakuun jälkeen päästy valmennuksiin, eikä huonojen ratsastuskelien takia ihan niin paljon liikkumaan mitä haluaisin, mutta nyt alkaa onneksi tasoittua :) Pellot on vaan niin vetisiä että sinne ei ole ennen ensi talvea asiaa.. Niin harmi, koska hankitreenaus olisi ollut ihan parasta!
Hiihtoratsastuksesta puhumattakaan.
Kun poni tuli meille, loimen laittaminen oli jännittävää. Siellä oli varmasti joku sapelihammastiikeri ommeltuna sisään kun piti juosta aina karkuun. Nyt onnistuu loimen laitto ainakin karsinassa niin että poni on vapaana ja ihan rentona, pikkuhiljaa löytyy sitä luottoa molemmin puolin :)
Käytiin eilen ponin kanssa ensimmäistä kertaa yksin pitkällä lenkillä.
Tai siis, meidän piti käydä yksin.. Päästiin vähän matkaa menemään ja mietin että mikäs nyt tuli kun poni vetäsi kireäksi kuin viulunkieli? No Wempulahan se sieltä perään tuli!
Oli jättiläinen päättänyt että hän ei halua yksin jäädä tarhaan kun toinen lähtee lenkille. Päästiin rakentelemaan hepojen tarhat uusiksi kun oli herra vetänyt lankoja mukanaan muutaman metrin.. Sigh..
Eikä muuten ole kauhean helppoa paimentaa vapaana juoksevaa hevosta, toisen hevosen selästä kotiin päin! :D Mutta ehjänä selvittiin kaikki, ei muutakuin herra W karsinaan meidän lenkin ajaksi ja lenkin jälkeen tarhoja rakentamaan.
Ja lauantaina saadaan vihdoin ja viimein (hope so) ponille uusi satula!! <3 Lokakuun valmennuksesta asti olen mennyt pääasiassa ilman satulaa kun nykyinen valuu niin pahasti lavoille että rajoittaa liikettä ja voi kipeyttää paikat pahasti.. Onhan tässä toki hyviäkin puolia, luottamukseen on tullut suuri askel kun on menty ilman satulaa, mutta kyllä alkaa kaipaamaan jo jalustimia vaihteeksi jalkaan.
Tulikohan nyt kaikki tärkeä kertoiltua? Luulisin :)
Se vielä täytyy lisätä; eilen oli mukavin ilta pitkään aikaan!
Olin yökyläilemässä maailman parhaalla lennulla ♥ Ihan kuin olisi ollut se 8-vuotias pieni Tuiteli taas parhaalla ystävällä yötä :) ..silloin tosin kyläiltiin joka ikinen viikonloppu puolin ja toisin.
Ilman siuta olisin (usein) romuna :)
Jo vuodesta '97? En ole varma, sie oot niin vanha etten mie muista enään että kuinka kauan ollaan hengailtu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)