keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Confusing things

Ihanaa kun joulu on kohta täällä ♥
Rakastan jouluvaloja ja koristeita, enkä malta odottaa että pääsen koristelemaan kuusen ihan omassa kodissa :) Ensimmäistä kertaa moneen, moneen vuoteen. Meillä on joulukuusiperinne jäänyt vähälle äidin allergian takia, viimeksi kotona on ollut kuusi 2007, kun kisuni Tipsu tuli meille :) Joka sitten myöskin päätti kaataa sen kuusen..


maailman parhain joululahjani ♥ ♥











Ja tässä ihana Hönöni ♥

Tänä vuonna siis aion ja aiomme viettää kunnon joulun :)
Teen itse jouluruoat, ne vähät mitä kumpikaan meistä niistä tykkää (lue=paistan Pumpille kinkun mitä en itse syö), yhäkin saadaan se joulukuusi♥ ja päivällä vietetään aikaa molempien perheiden kanssa :) On kyllä vaivalloista kun on niin monet sukulaiset kyläiltävänä, itse kun olen tottunut siihen että lapsena olen ollut joko Parikkalassa koko joulun lainaisovanhemmilla, tai sitten muutamana jouluna äitin kanssa kotona ja Ylämaalla pyörähdetty.. Nyt on ihan vaan 8 paikkaa missä pitää käydä. Argh, minä ihana sosiaalinen ihme kiitän..

Joulu & minähöpötyksistä haluan siirtyä ystäviin. Minulla ei ole kuin muutama erittäin hyvä ystävä ketä näen usein, ja ihmettelenkin että miten on kääntynyt näin päin kun teininä tuntui ettei ollut ikinä yksin kun aina oli joku ystävä tai kaveri hengailemassa. Olen erakoitunut - tai vaihtoehtoisesti kasvanut aikuiseksi. Enkö päässytkään Mikä-Mikä-Maahan? :(
 Nämä muutamat ystäväni asuvat ½-100 kilometrin vaihtelevalla etäisyydellä, ja valitettavan vähän heitä näen. Mutta silloin kun näen, siihen ei ihan kaksi tuntia riitäkkään kun on niin paljon asiaa ja kuulumisia vaihdettavana! Tai ihan muuten vaan niin mukava nähdä, ettei malta heti lähteä kotiin :) Miten niin minulla ei muka olisi näille ystäville aikaa? Sitähän juuri nimenomaan on, aikaa.

Se on vaan niin rajallista, aika nimittäin. Kaiken aikaa kello tikittää eteenpäin, kamala kiire ja stressi ja huoli - mutta minkä ihmeen takia?




Pitäisi paljon, paljon useammin, jokaisen meistä pysähtyä hetkeksi ja hengittää. Nyt kun olen itse saanut siihen tilaisuuden sekä löytänyt ystävistäni aivan uusia ulottuvuuksia (jos näin voi sanoa), on paljon helpompi olla. Hengitys helpottaa asioita kummasti, ei ahdista niin kovasti u know.

Olen hypännyt kaninkoloon ja nyt osaan kertoa, että sieltä pääsee myös ylös. Aikaa se vie, ja matkalla tapaa jos jonkinlaisia Liisoja, kaneja ja Herttakuningattaria, mutta ystävät (mm. Tittelityy & Tittelitom) ovat suureksi avuksi ja iloksi. Kiitos siis ystäväni, taas ♥ Itsehän olen tässä tapauksessa tuon hatuntekijän tasolla. Why is a raven like a writingdesk?


Think I'm also as lost as Cheshire cat











Jennat ;) ♥


kiire,kiire,kiire..  













kovasti etsin ilman tuota tekstiä mutta ei löytynyt :(




















This feeling ♥

maanantai 2. joulukuuta 2013

Rage bitch


Se aika vuodesta kun täytyy lukea Taikatalvi <3

Heipä hei vaan taas! :) Nyt alotetaan kiukun purkamisella.

Mikä perkele siinä on että ihmiset alkaa netissä raivoamaan tuntemattomille? Kaikilla on mielipiteitä, oma napa ei ole koko maailman napa, ja ei toisen ihmisen mielipidettä tarvitse aina ruveta lynkkaamaan vain koska koet itse olevasi oikeassa. Saatana niin se toinenkin kuvittelee olevansa! En ymmärrä, miksi ei voida kunnioittaa muita. En aina tee niin itsekkään, mutta että ihan totaalisen ventovieraille ruvetaan jopa rähjäämään jos joku tämän sanoma asia ei miellytä. So fucking what?! Katsokaa hyvät ihmiset jo peiliin. Tässä monta kuukautta omaa päätä läpikäyneenä koen kasvaneeni johonkin suuntaan, jos en henkisesti niin leveyttä.
Kun jotain asiaa ei ymmärretä, siitä ei myöskään ruveta ottamaan selvää vaan tuomitaan. Oli kyse sitten sairaudesta, mielipiteestä, tai sitten ihan vaan niinkin mielenkiintoisesta asiasta kuin metsästys. En heilu, enkä heiluisi pyssyn kanssa (seriously, onnistuisin varmaan ampumaan tasan omat varpaat), mutta antaa niiden metsästää ketkä siitä tykkää. En myöskään halua että hevosestani tulisi suden tai karhun ruokaa. "Jos ne villieläimet ärsyttää, kannattaa muuttaa kaupunkiin. :)" Lol, kaikki ei halua asua kaupungissa mutta en myöskään haluaisi rapsuttaa aamutuimaan oman koiran lisäksi sutta pihamaalla.
Raivostuttaa. Ihmiset, olemme perseestä.

Ja nuo sairaudet. Pakko jauhaa niistäkin vähän. Jos emme tiedä mitä joku asia tarkoittaa, niin siitä ei tosiaan ruveta ottamaan selvää vaan tehdään ne omat oikeat johtopäätökset. Eli siis heipä hei, minäkin olen vähintäänkin hullu :)

Jokohan riittäisi tuosta aiheesta. Kyllä Suomi on ihmeellinen maa, on sananvapaus mutta kenellekkään ei tule mieleen että sitä voisi myös kunnioittaa, että kaikki ei tahdo sanoa samalla tavalla kuin sinä itse.

Mutta sitten niitä iloisia juttuja! Muutettiin Pumpin ja Ässän kanssa omakotitaloon, ja pääsin eroon maailman raivostuttavimmista naapureista :) So happy <3 Ihmeen paljon kertyy vuodessa tavaraa niinkin pieneen asuntoon, ei meinaa kaikki nyt tänne mahtua :D

Tällä kertaa lopetan tähän, arvostelkaa vapaasti raivotekstiä ;)









On niin ihanaa kun on lunta <3










..vaikka välillä tuntuukin tältä :)

torstai 14. marraskuuta 2013

Lapselliset aikuiset

Vai olisiko parempi sanoa lapsekkaat? Dunno, mutta minä myönnän olevani yksi heistä.
Rakastan vanhoja disneyn elokuvia, tykkäisin leikkiä veljieni kanssa autoilla ja roboteilla jos näkisin heitä useammin, ja yli kaiken rakastan muumeja. Piirrettyä, mukeja, astioita, lakanoita, kaikkea muumia.
En todellakaan usko olevani ainut tällainen, enkä todellakaan luule olevani vielä aikuinenkaan muuten kuin ikäni puolesta, mutta uskon olevani niiden muutaman joukossa ketkä uskaltaa myöntää olevansa vielä lapsen tasolla. Kaikin puolin.
Mutta ei kai siinä mitään väärääkään ole, en mie halua vielä vanheta. Vanheneminen on pyllystä. Jos olisi olemassa MikäMikäMaa, aivan taatusti muuttaisin itseni ja kaikki sukulaiseni ja ystäväni sinne.

Jännä kuinka sitä alkaa tiedostamaan aina vain enemmän sen että elämä on rajallista, varsinkin isovanhempien ja vanhempien osalta. Pienempänähän sitä ei niin ymmärtänyt, muuta kuin että ukki on muualla eikä tule enään takaisin, mutta nyt kun olen seuraillut mummin alzhaimeria (en osaa kirjottaa sitä..) viitisen vuotta kun se on pahentunut ja pahentunut, ja nyt ollaan siinä pisteessä että alan jopa toivoa että hän pääsisi parempaan paikkaan. Se on joko viikko tai kymmenen vuotta, ilmeisesti vielä kaikki ruumiintoiminnot (lukuun ottamatta puoliraajahalvausta) on kunnossa, mutta ei toivoakaan että muisti pelaisi, eikä mummi enään ole puhunutkaan.
Mummini on siis lapsen tasolla.

Elämän kiertokulku alkaa melkein jopa kauhistuttaa, nuorempi veljeni on seitsemän ja mummini on oikeastaan vauvan tasolla, niin riippuvainen muista ihmisistä; syötetään, kylvetetään, silloin tällöin käytetään parvekkeella ihmettelemässä raitista ilmaa. Aika raakaa? Mielestäni kyllä.

Ja kuinka järkyttävää on huomata että ne pikkuveljet, ne kaksi PIENTÄ, osaa jo lukea, käyvät koulua, käyttää tietokonetta ja televisiota melkein paremmin kuin minä, ja vanhempi on melkein jo miuta pidempi.. Shocking.

Ja isosiskona koen että tehtäväni on suojella ja varjella näitä pieniä, vaikkei olekaan enää niin pieniä. Mutta silti alitajunnassa piilee pelko siitä että kauempana asuvat veikat joskus unohtaa kun en ole heidän kanssa "kasvanut". :(

Pojat, i love u ♥



sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Sabotage, chocolate, fat

Heipä hei taas yksi lukijani sekä muut mahdolliset katselijat! Tänään haluan kertoa itsestäni, niin fiksua kuin se varmasti onkin.

Olen erittäin sekavamielinen pieni ihminen, ja siksipä ollutkin taas puolitoista kuukautta sairaslomalla ja lääkkeiden voimalla painan eteenpäin. Välillä on rankkaa olla minä, kuten esimerkiksi tänään.
En tiedä oliko se peräti kaksi kuppia kahvia vai mikä, mutta tuossa pari tuntia sitten iski niin levoton olo etten oikeasti pystynyt olemaan paikallaan niin lähdin Ässän kanssa JUOKSU lenkille. Kyllä, minä juoksin. (Se oli ihan kamalaa btw) Helpotti hetkeksi kun kävi vesisateessa reippailemassa, mutta kotiin tullessa iski taas tunne siitä että en pysty istumaan missään minuuttiakaan, niinpä lähdin vielä moikkaamaan ponia pimeään.
Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja olo olla raukea, mutta kyllä melkein pelottaa kun minä, maailmanluokan sohvaperuna, en oikeasti pysty olemaan paikallani. Mikähän ihme nyt vaivaa?

Kaverit ja muut tutut ketkä tietää kaikista ongelmistani saattaa ymmärtää sielunmaailmaani, mutta en kyllä tuntemattomille (paitsi pienessä humalatilassa) kehtaa edes kertoa mikä miuta vaivaa. Ehkä hieman häpeän olla minä.
 Kaikista parhaat on Jennat, toinen koska on tunnettu yli kymmenen vuotta (i love u lennu <3) ja toinen koska on niin samanlainen kuin minä, kaikkine ongelmineen :)

Taas tulee erittäin sekavaa tekstiä, mutta syytän siitä myös tätä laina läppäriäni kun oma on ollut jo neljä kuukautta paikallisella korjaajalla.

Pikainen aloitus, pikainen lopetus ja pientä jännitystä ilmassa ;) Viimeistään parin viikon päästä taas uudestaan!

Ja ps, tiedättekö kuinka paljon ihminen voi turvota kun syö kahden viikon ajan joka ikinen ilta levyn suklaata? Mie tiedän nyt, ja se on muuten aika paljon.

that's me! :D

tiistai 29. lokakuuta 2013

Riders on the storm

Eilen illalla ennen nukahtamista radiosta alkoi soida Doorsin Riders on the storm, ja kävin haaveilemaan kunnon myräkästä, jostain oikeesti jännittävästä luonnonilmiöstä. 
Mitä sain? Ihan basic vesisadetta. I ♥ u mother nature, onhan tääkin vaihtelua tavalliseen säähän i think :) (sarcasm i heart u too)

Kuunnellaan sateen ropinaa
Se vaan jatkuu ja jatkuu
Sitä riittää loputtomiin
En haluu ulos astuu


Mitä jos koko syksyn vaan sataa?
Mitä jos mie en osaakkaan kirjottaa?
Mitä jos Ässälle käy jotain?
Mitä jos talo syttyy tuleen?
Mitä jos en saa yhtään joululahjaa?
Mitä jos putoan ponin selästä?
Mitä jos miun kaverit unohtaa?
Mitä jos en saakkaan unta?
Mitä jos en olekaan hyvä ystävä?
Mitä jos miulla ei olekkaan oikeita ystäviä?
Mitä jos jouluksi ei sada lunta?
Mitä jos olenkin hullu?
 
Ja mitä jos pystyisin lopettamaan tämän mitä jossittelun? Tämä on ihan kamalaa kun kaikkea pitää jossitella, en pysty elämään hetkessä.. Kaikki pelottaa, tai vähintäänkin jännittää. 
On hetkittäin tosi vaikeaa olla stressaantuvaa lajia, varsinkin kun stressaus tapahtuu mahalla. Stressille kiitos myös kuun alussa olleesta vatsahaavasta, toivottavasti ei tarvitse sellaisia kokea enää uudestaan.
 Joskus toivoin etten ois näin pätkä

Hä, mitenniin täällä ei oo jalkatilaa?
Viel ku pääsis jokupäivä kaikkii lintsin laitteisiin.
Ei oo aina helppoo, ei oo.
 
Ehkä pieni mutten silti heikko, siks selkä suorana mä seison

Olen päätynyt tulokseen että olen oman elämäni pikku myy (ja prinsessa). Ehkä myös vähän muidenkin. Pieni ja välillä liiankin pippurinen. Ehkä alan käyttämään aina punaista mekkoa?

"Pikku Myy sanoo aina hyvin suoraan mitä ajattelee, eikä välitä siitä, mitä muut hänestä ajattelevat, vaan on rohkea ja itsenäinen, jopa itsepäinen. Myyltä on turha salata asioita, sillä hän vaistoaa erehtymättömästi, jos joku yrittää niin tehdä. Hän on myös hyvin utelias. Muumipapan mukaan Myy on rohkea ja päättäväinen. Muumipeikon mukaan Myy tekee kaikkea mitä haluaa ja onnistuu vielä tekemään sen siten, että kukaan ei vastusta sitä."
 
 
 

 


 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
vaihtoehtoinen 1
vaihtoehtoinen 2


Tuo tyttö on ehkä sittenkin hullu. Suru on kunniavieras.

Kompensoin pienuuttani ilkeydellä
- Pikku Myy 
Ehkä tämä riittää tältä erää :)
 

Ponijuttuja

Minulla on maailman ihanin poni! ♥

Käytiin ponin kanssa viime viikonloppuna Kaitjärvellä valmennnuksessa, ja en voisi paljon ylpeämpi olla :)
Tyyppi joka kotona säikkyy millon mitäkin ämpäriä väärässä paikassa, on vieraalla tontilla niin rento ettei tottakaan. Vähän piti katsoa estepuomeja pitkään kun olihan ne nyt aika pelottavia i know, mutta Outi kun alkoi rääkin niin siinä oli kunto loppua sekä hobuselta että kuskilta.. Löytyipä myös ne vatsalihakset mistä ihmiset niin kovin puhuvat.
Ja niin paljon sain hyviä vinkkejä ponin treenaukseen että kyllä kannattaa valmennuksissa käydä, kiitos kovasti koutsi!

Nyt kun meillä alkoi satulaton kausi ettei mene ponilta selkä, eilen mentiin illalla pimeässä metsässä.
Taisi siinä muutama onnenkyynel vierähtää, on ihanaa omistaa poni. :') Ei pysty selittämään sitä tunnetta mikä siellä kyydissä tulee, mutta eiköhän toiset maailman parhaiden ponien omistajat ymmärrä mitä tarkoitan - sellaisia pieniä onnenmurusia, eikä kyydistä halua tulla pois.



Asentoni on totally perseestä, mutta kyllä poni on hieno ♥






Suuren suuri









Your love is like a soldier,
Loyal 'til you die
And I’ve been looking at the stars
For a long, long time
I’ve been putting out fires
All my life

Everybody wants a flame,
They don’t want to get burnt
And today is our turn
 
 

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kompassin neula pyörii

Pienen pään murheita.

Mistä ihmeestä tiedät, mikä loppujen lopuksi on se oikea päätös?

a. Koska se kuulostaa järkevältä?
b. Koska muut sanoo sen olevan järkevää?
c. Koska sydän sanoo niin?
 Voi kun vaan tietäisi mikä on sitä järkevää!

 Uskon vakaasti kohtaloon.
Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, mutta miun mielestä jos joku on tarkoitettu tapahtuvaksi, se myös menee niin.
Esimerkiksi tämä minun "jee, ostan ponin" idea, myyjä kävi jo perumaan kauppoja (ilman tarpeeksi hyvää perustelua, olisin voinut haastaa tyypin vaikka oikeuteen.. mutta enhän mie semmossii.)

Kuitenkin poni on yhä tulossa minulle, mutta tuo yhtäkkinen "myyn, en myykkään, myyn" ilmiö aiheuttaa ison stressin. Minkälainen tämä myyjä tulee sitten olemaan tulevaisuudessa?
Vaikka poni sitten on jo minun, se saa miulle silti harmaita hiuksia.

Ja sain myös kutsun haastatteluun opiskelupaikkaan. Koulu alkaisi maanantaina 2.9., haastattelu on huomenna. Taitaa jäädä opiskelut vuoden päähän, jos olisin silloin jo vähän viisaampi kuin nyt.

Pahoittelen jaarittelupostausta, paljon oli juttua mielessä vielä työmaalla mutta kotiin kun pääsin niin tuli joku nollaushetki.

Mutta on tässä sentään jotain kivaakin tulossa, vähän reilun viikon päästä miulla ja Pumpilla tulee 3 vuotta yhteiseloa täyteen ♥
Jännä nähdä mitä on herra keksiny miun päänmenoksi sille päivälle, vai ollaanko pitkästä aikaa oikeasti vaan kotona kahdestaan :)


Kiitos ja anteeksi, että vein aikaanne!
- Talonpeikko, Muumipeikko & Pyrstötähti

keskiviikko 21. elokuuta 2013

5 things

5 asiaa, joita tarvitsen päivittäin
 * Simo
 * ruoka
 * koti
 * perhe
 * rakkaus


5 kirjaa, joita suosittelen
 - ihan ehdottomasti kaikki Harry Potterit ♥
 - Merirosvoja!
 - Muumipeikko ja Näkymätön lapsi
 - Muumipapan urotyöt
 - vaikka vielä Muumipeikko ja pyrstötähti.


























5 materialistista lahjatoivetta
 - auto, mielellään törkeän kallis ja hieno
 - oma koti
 - hevonen
 - lottovoitto
 - parit(kymmenet) ulkomaanreissut
oliko nää materialistisia?


5 paikkaa, jossa haluaisin käydä
 - Pariisi
 - Thaimaa
 - Miami
 - New York
 - Ihmemaa





5 adjektiivia, jotka kuvaavat minua
 - pieni
 - kiukkuinen
 - mutta silti aika ihana
 - huolehtiva (sanan monessa muodossa)
 - laiska


5 lempiruokaani
 - kana aika monessa muodossa
 - lasagne
 - kinkkusalaatti
 - äitin tekemät lihapullat ♥
 - jäätelö & suklaa. Ne on myös ruokia.


5 elämänohjetta, jotka haluan jakaa

* Raha ei tuo onnea - se vaan helpottaa asioita

* Jos siulla on haave mikä on mahdollista toteuttaa, let's do it! (anoppini ohje minulle vuosi sitten)

* Ikinä ei ole asiat niin huonosti, ettei löytyisi yhtä syytä hymyyn

* Ole sinun rakkaille niin hyvä kuin vain voit ikinä olla, ne ansaitsee sen. Jos ne ei ole sitä takaisin, sinä et ole niiden arvoinen.

* Rahalla saa ja hevosella pääsee,vai miten se oli?


järki vs. tunteet?

Huh huh mikä stressi!

Kävin tosiaan eilen katselemassa ja kokeilemassa ponia - ja taisin rakastua :) Kuinka moni muu harrastaa erittäin kalliita heräteostoksia?
Eräs ystäväni sanoi että ei sitä hevosta tarvii sentään heti ensinäkemältä ostaa, mutta miksei miulle ole aiemmin tätä kerrottu? Onko se joku superultimatecoolien heppatyttöjen salaisuus? :D

Siinä missä viisi ihmistä yrittää saada minut ajattelemaan asiaa järjellä, yksi ystävä usuttaa ostamaan samantien. Eilisillasta asti olen itkenyt, nauranut, itkenyt vähän lisää ja heitellyt laskinta seinään kun yritän ajatella järkevästi, mutta tää yksi ystävä joka ei paasaa rahanmenosta saa miut oikeasti huojentumaan asian kanssa. Onko ne kaikki muut hevosenomistajat sitten jotenkin rikkaita, ellei vanhemmat maksa kaikkia menoja? Inte.

Oli eilisessä tietty yksi puoli mikä meni jopa sen ponin yli!
Sain hengailla oikeasti koko päivän iskän ja toisen veljeni kanssa ♥
Käytiin myös Hyvinkäällä kiertämässä entiset "kotini" :)

Ahdistus alkaa helpottaa, voin siis laittaa tähän vielä kuvan ponista josta todennäköisesti nyt tulee minun :) Rahanmeno lisääntyy ja oma syöminen vähentyy, mutta jos tämä olisi sen arvoista?

ihana poni ♥
"Järki tarkoittaa kykyä erityisesti vaativiin älyllisiin toimintoihin, ajattelu- ja käsityskykyä. Käsitettä käytetään kuvaamaan myös tietoisen mielen terveyttä ja harkintakykyä sekä järkevää, järkiperäistä ajattelua, järjellisyyttä."



^ what does that järki mean? Is it something to eat?




..lopputulos on tunteet 6-0

maanantai 19. elokuuta 2013

En jaksaisi juosta

Taas päivä mennyt maaten,
Mut mä vielä täällä ootan,
Jos yksisarvinen mun ikkunaan koputtaisi sarvellaan

Hetki yötä jäljellä
Enkä haluu sammuu
Vielä yksi juttu jostakin
Tuiki tuiki tähti loistavin

Nyt kun valaistun,
Mä oon sun luona
Kun valaistun,
Mä oon sun luona
Siihen jään hymyilemään
Kunnes yö vie
Yö vie

Vaikkei nyt yö olekkaan, nyt on niin tällainen fiilis.

Olen nyt aloittanut postauksen, poistanut kaiken ja aloittanut taas alusta jo kolme kertaa kun en osaa muotoilla ajatuksia, niin kirjoitan sitten muotoilematta.

Ne ketkä miut tuntee, tietää että olen aika herkkä ja kova soittamaan suuta kun sille päälle satun.
Mutta töissä olen täysin eri ihminen. En uskalla väittää mihinkään vastaan, vaikka välillä päänaukomista tulee täysin aiheetta, mie pysyn hiljaa ja kiroilen sitten kotona. Se käy luonnon päälle, sitten itketään kun ei jaksa enää, ja pakko olis töissä käydä. Mutta se työelämästä..

Pakko vähän hehkuttaa; huomenna lähden toivottavasti kokeilemaan ponia!! :) Matka on vaan sen verran pitkä ajella yksin, jos ei kettään saa seuraksi niin jää käymättä.. Peukut pystyyn että pääsen, saisin viimein toteutettua pitkäaikaisen haaveeni ja ostaa oman ponin ♥

Nyt ei enää jaksa ajatella, pahoittelen sekavaa tekstiä. :) Ehkä myöhemmin lisää.


torstai 15. elokuuta 2013

Let's dance to joy division

Apua, minäkin sorruin tähän muoti-ilmiöön - perustanpa blogin kun kaikilla muillakin on.

Tuntuu pikkuisen orvolta jäädä kotikylään melkeinpä ainoana omanikäisteni joukosta kun kaikki kaverit muuttaa toisille paikkakunnille työn-/opiskelupaikan perässä, mutta siinä oon aina poikennu näistä omanikäisistä, että mie viihdyn tässä tuppukylässä.

Täältä voitte frendit sitten lukea miun jokapäiväistä elämistä Ässän ja Pumpsun kanssa!

Yritin tehdä tätä niin kauan että aloitan kevyesti esittelyllä. Ja miten nyt osaan, sekavasti.

Täs oon mie.














Jos jaksan niin teen paremman esittelyn, mutta parasta maailmassa on näin pienen ihmisen mielestä perhe, hevoset ja muumit. Ja vähän kaikki muukin.


Ja tässä on miun maailman ihanin Ässä! ♥ Ensimmäisessä kuvassa se oli muistaakseni 14 viikkoinen :) Ässä on japaninpystykorva uros, ja siitä tulette kuulemaan PALJON. Tällä hetkellä 5kk vanha nappisilmä, joka tuhoaa kaiken minkä vaan ehtii.
















Ja sit on miun Pumppis. ♥