Tsunami, todellakin. Viime perjantain jälkeen on ollut todellista tsunamia, joka suunnalla.
Perjantai alkoi oikein mallikkaasti ja mukavasti, oltiin ystävän kanssa Kouvolassa shoppailemassa.
Iltaa kohden tuntui vielä paranevan, äitin kanssa lähdettiin puoli kuudelta ratsastamaan pellolle. :)
Kirkas taivas, tähdet näkyi, täysikuu.. Ponilla hengitys höyrysi ja olin ilman satulaa liikkeellä koska pakkasta oli tämän talven mittapuulla no, paljon. Pitkästä aikaa pystyttiin ylipäänsä menemään pellolla, vihdoinkin oli sellainen pohja mikä ei ollut liian kova tai upottanut ponin jalkoja melkein polveen asti.
Siinä sitten oltiin taivuttelemassa molempia hobusia ympyrällä, kun meni juna ohi. Äiti ehti justiin kysyä että säikähtääköhän nää kun tietenkin kovemmalla pakkasella junasta lähtee kovempi meteli ja langat iskee kipinää niin kaboom - W otti muutaman laukka-askeleen ja ponini sitten tietty päätti että hitto nyt on paha paikka, ja lähti laukkaamaan karkuun. Tietenkin aivan päinvastaiseen suuntaan kuin W, ja hetken kestin selässä mutta poni kun vaihtoi suuntaa/kompastui/pukitti (en ole 100% varma mitä näistä?), tein pienoisen sukelluksen kovaan peltoon.
Laskeuduin vasemmalle kyljelle, luulin ensin että nyt meni muuten jalat kun en tuntenut vasenta jalkaa alkuun ollenkaan ja huusin siellä kuin pieni peikko, anteeksi vaan äitille sydänkohtauksen aiheuttamisesta..
Pitkään aikaan en ole pudonnut ja tuon jälkeen on niin sekavia muistikuvia että hyvin se taisi tärähtää. Enpä ole aiemmin ollut ambulanssinkaan kyydissä, mutta onneksi nyt jäi hyvät muistot siitä kuljetuksesta kun oli niin hyvännäköinen ambulanssikuski :D
Mutta tosiaan. En alkuun edes tajunnut kuinka kovin sieltä rysähdin, niin sekava taisin olla.
Onneksi ei mitään murtunut, päivystyksessä vietin neljä tuntia. Siellä kun piti ennen vuodenvaihdetta käydä niin sitten heti kolmen viikon päästä uudestaan, taidan ruveta vakiovieraaksi.
Mutta ei muuta kuin uudestaan ponin selkään! Viisastuin tästä sen verran että toiste en pimeällä lähde ilman satulaa :D
Ja elämän muut tsunamit on enemmän noita tunnepuolen juttuja.
Pääsin taas silittelemään ystävän vauvamasua♥
Sitten on ne ihmiset ketä ilman et voi elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti