Olen erittäin sekavamielinen pieni ihminen, ja siksipä ollutkin taas puolitoista kuukautta sairaslomalla ja lääkkeiden voimalla painan eteenpäin. Välillä on rankkaa olla minä, kuten esimerkiksi tänään.
En tiedä oliko se peräti kaksi kuppia kahvia vai mikä, mutta tuossa pari tuntia sitten iski niin levoton olo etten oikeasti pystynyt olemaan paikallaan niin lähdin Ässän kanssa JUOKSU lenkille. Kyllä, minä juoksin. (Se oli ihan kamalaa btw) Helpotti hetkeksi kun kävi vesisateessa reippailemassa, mutta kotiin tullessa iski taas tunne siitä että en pysty istumaan missään minuuttiakaan, niinpä lähdin vielä moikkaamaan ponia pimeään.
Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja olo olla raukea, mutta kyllä melkein pelottaa kun minä, maailmanluokan sohvaperuna, en oikeasti pysty olemaan paikallani. Mikähän ihme nyt vaivaa?
Kaverit ja muut tutut ketkä tietää kaikista ongelmistani saattaa ymmärtää sielunmaailmaani, mutta en kyllä tuntemattomille (paitsi pienessä humalatilassa) kehtaa edes kertoa mikä miuta vaivaa. Ehkä hieman häpeän olla minä.
Kaikista parhaat on Jennat, toinen koska on tunnettu yli kymmenen vuotta (i love u lennu <3) ja toinen koska on niin samanlainen kuin minä, kaikkine ongelmineen :)
Taas tulee erittäin sekavaa tekstiä, mutta syytän siitä myös tätä laina läppäriäni kun oma on ollut jo neljä kuukautta paikallisella korjaajalla.
Pikainen aloitus, pikainen lopetus ja pientä jännitystä ilmassa ;) Viimeistään parin viikon päästä taas uudestaan!
Ja ps, tiedättekö kuinka paljon ihminen voi turvota kun syö kahden viikon ajan joka ikinen ilta levyn suklaata? Mie tiedän nyt, ja se on muuten aika paljon.
 |
| that's me! :D |
<3
VastaaPoista