Confusing things

Ihanaa kun joulu on kohta täällä ♥
Rakastan jouluvaloja ja koristeita, enkä malta odottaa että pääsen koristelemaan kuusen ihan omassa kodissa :) Ensimmäistä kertaa moneen, moneen vuoteen. Meillä on joulukuusiperinne jäänyt vähälle äidin allergian takia, viimeksi kotona on ollut kuusi 2007, kun kisuni Tipsu tuli meille :) Joka sitten myöskin päätti kaataa sen kuusen..

maailman parhain joululahjani ♥ ♥

Ja tässä ihana Hönöni ♥

Tänä vuonna siis aion ja aiomme viettää kunnon joulun :)
Teen itse jouluruoat, ne vähät mitä kumpikaan meistä niistä tykkää (lue=paistan Pumpille kinkun mitä en itse syö), yhäkin saadaan se joulukuusi♥ ja päivällä vietetään aikaa molempien perheiden kanssa :) On kyllä vaivalloista kun on niin monet sukulaiset kyläiltävänä, itse kun olen tottunut siihen että lapsena olen ollut joko Parikkalassa koko joulun lainaisovanhemmilla, tai sitten muutamana jouluna äitin kanssa kotona ja Ylämaalla pyörähdetty.. Nyt on ihan vaan 8 paikkaa missä pitää käydä. Argh, minä ihana sosiaalinen ihme kiitän..

Joulu & minähöpötyksistä haluan siirtyä ystäviin. Minulla ei ole kuin muutama erittäin hyvä ystävä ketä näen usein, ja ihmettelenkin että miten on kääntynyt näin päin kun teininä tuntui ettei ollut ikinä yksin kun aina oli joku ystävä tai kaveri hengailemassa. Olen erakoitunut - tai vaihtoehtoisesti kasvanut aikuiseksi. Enkö päässytkään Mikä-Mikä-Maahan? :(
 Nämä muutamat ystäväni asuvat ½-100 kilometrin vaihtelevalla etäisyydellä, ja valitettavan vähän heitä näen. Mutta silloin kun näen, siihen ei ihan kaksi tuntia riitäkkään kun on niin paljon asiaa ja kuulumisia vaihdettavana! Tai ihan muuten vaan niin mukava nähdä, ettei malta heti lähteä kotiin :) Miten niin minulla ei muka olisi näille ystäville aikaa? Sitähän juuri nimenomaan on, aikaa.

Se on vaan niin rajallista, aika nimittäin. Kaiken aikaa kello tikittää eteenpäin, kamala kiire ja stressi ja huoli - mutta minkä ihmeen takia?

Pitäisi paljon, paljon useammin, jokaisen meistä pysähtyä hetkeksi ja hengittää. Nyt kun olen itse saanut siihen tilaisuuden sekä löytänyt ystävistäni aivan uusia ulottuvuuksia (jos näin voi sanoa), on paljon helpompi olla. Hengitys helpottaa asioita kummasti, ei ahdista niin kovasti u know.

Olen hypännyt kaninkoloon ja nyt osaan kertoa, että sieltä pääsee myös ylös. Aikaa se vie, ja matkalla tapaa jos jonkinlaisia Liisoja, kaneja ja Herttakuningattaria, mutta ystävät (mm. Tittelityy & Tittelitom) ovat suureksi avuksi ja iloksi. Kiitos siis ystäväni, taas ♥ Itsehän olen tässä tapauksessa tuon hatuntekijän tasolla. Why is a raven like a writingdesk?

Think I'm also as lost as Cheshire cat

Jennat ;) ♥

kiire,kiire,kiire..

 

 

kovasti etsin ilman tuota tekstiä mutta ei löytynyt :(

This feeling ♥