En tiedä onko vaivani yleinen, mutta usein en ymmärrä Kelan kirjeistä lausettakaan.
Annan esimerkin:
"Opintotukeasi on korotettu alenevasti." Hmmmm.. Että niin mitä oli tehty ja miten?
Ammattikouluaikaan yksi kirje alkoi tuollaisella lauseella ja tarkoitti että opintotukeani lasketaan.
Minkä ihmeen takia sitten ei voida kirjoittaa "Opintotukeasi on laskettu/laskettava/alennettava" ?
Olen hakenut nyt keväällä opiskelemaan sosionomiksi, ja toivon että pääsisin tulevaisuudessa töihin lastensuojelun pariin joka on tällä hetkellä suurin tulevaisuudenhaaveeni töiden suhteen.
Kauhukuvani on että valmistun sosionomiksi ja päädyn töihin Kelaan.. Hngh.
Kun en paljon itsestäni täällä puhu (*köhköh*), niin kerron nyt teille muutamalle lukijalleni, miksi haluan päästä lastensuojelun pariin töihin.
Suomen laki on hyvin monelta osaa pelkkää porsaanreikää, hyvinä esimerkkeinä juurikin lastensuojelu sekä eläintensuojelu. Molempien parissa haluaisin työskennellä, mutta eläintensuojelulaki on vielä suurempaa porsaanreikää niin tyydyn sen suhteen kiroilemaan yksinäni ja antamaan parhaan kodin niin monelle eläimelle kun suinkin pystyn - joita minulla tällä hetkellä on neljä..
Mutta, lastensuojelu. Haluaisin omalta osaltani päästä auttamaan lapsia jotka joutuvat asumaan esim. alkoholisoituneiden vanhempien kanssa.
Inhottaa lukea otsikoista monta kertaa vuodessa kuinka taas joku lapsi jossain kärsii, kun asioille ei tehdä mitään. Pelkäänkin, että olen tulevaisuudessa riidoissa pomojeni kanssa kun yritän tehdä asioiden eteen jotain ja tuoda asioita julki, vaitiolovelvollisuuden sallimissa rajoissa tietenkin.
Ihmiset saavat lapsia joka päivä. Osa lapsista on vahinkoja, osa toivottuja.
Jotkut eivät lapsia saa koskaan, heistä itsestään riippumattomista syistä.
Alkoholisoituneet, huumeongelmaiset, väkivaltaiset tai muuten "ongelmaiset" saavat myös niitä lapsia, ja henkilökohtaisesti minua oksettaa tietää tällaisilla ihmisillä olevan lapsia, kun eivät välttämättä pysty sitten lapsesta huolehtimaan. Rahat käytetään viinaan ja huumeisiin, lapsen kanssa ei leikitä tai vietetä aikaa, saati yritetä kasvattaa..
En yleistä, enkä kirjoita tätä kenellekään tarkoitettuna, enkä pahalla.
Minua vain surettaa tietää, että monella lapsella on asiat huonosti, eikä monessa tapauksessa asioille välttämättä edes yritetä tehdä mitään.
Lapsi oppii vanhemmiltaan, minkälainen esimerkki on pienelle isä/äiti joka on joka ikinen päivä humalassa tai muissa aineissa, eikä häntä kiinnosta lapsen asiat yhtään? Kyllähän siitä lapsestakin voi oikeasti myöhemmin tulla jotain, mutta todennäköisyys siihen on pieni, jos vanhempia ei lapsen asiat kiinnosta..
Pahinta on se, että jotkut eivät oikeasti edes yritä peitellä sitä, että lapsi ei ollut toivottu.
Nyt saa taas avautuminen riittää. Sen verran haluan vielä itsestäni kertoa, että olen avioerolapsi, mutta hyvin onnellinen sekä onnekas sellainen.
Minulla on ihanat äiti ja isi, sekä ihana äitipuoli, joka on ollut elämässäni monta, monta, monta vuotta.
Rakastan heitä kaikkia, enkä osaa kuvitella elämää ilman heitä, en edes äitipuoltani.
Olen onnellinen kun tiedän että jokainen heistä tekisi mitä tahansa puolestani. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti