Many things

We're a thousand miles from comfort, we have traveled land and sea
But as long as you are with me, there's no place I'd rather be
I would wait forever, exulted in the scene
As long as I am with you, my heart continues to beat

If you gave me a chance I would take it
It's a shot in the dark but I'll make it
Know with all of your heart, you can't shame me
When I am with you, there's no place I'd rather be
N-n-n-no, no, no, no place I'd rather be
♥

Tätä kuuntelin viime lauantaina tallille ajellessa, vauhtia hyvin paljon ja nilkka suorana, syke noin miljoonassa.. Meän jättiläiselle oli iskenyt lauantai aamuna ähky, ja vielä illalla puoli kymmenen aikaan äiti soitti miut tallille että soitetaan vielä ell käymään..
Ei ole aikoihin pelottanut niin paljon kun silloin :< Jätti oli niin surkean näköinen, iloinen tyyppi oli hävinnyt johonkin kivun taakse.. Thank god, illalla saatujen kipulääkkeiden ja parafiinin jälkeen helpotti♥

Tänään on Ässän 1v synttärit! :) ♥ Miun pieni poitsu on jo iso :<
Vasta se oli ihan pieni karvapallo joka miulle tuli, mihin tää aika menee.. PikkuÄssän synttäreiden kunniaksi lisään tähän vuoden varrelta otettuja kuvia, ihan vaan jotta voin ihmetellä ajan kulua lisää :)

Ensimmäistä kertaa tapaamassa pikkuista, ikää Ässällä 4vko♥

matkalla kotiin:)

paras kuva Ässästä ikinä :3

MAMIIIIIII! :D

Ässä on kunnon vesipeto :) Ikinä en ole nähnyt toista koiraa joka yhtä mielellään on vedessä.

♥♥

 Maailman rakkain Ässä♥

Tsunami

Hei taaaaas :)

Tsunami, todellakin. Viime perjantain jälkeen on ollut todellista tsunamia, joka suunnalla.

Perjantai alkoi oikein mallikkaasti ja mukavasti, oltiin ystävän kanssa Kouvolassa shoppailemassa.
Iltaa kohden tuntui vielä paranevan, äitin kanssa lähdettiin puoli kuudelta ratsastamaan pellolle. :)
Kirkas taivas, tähdet näkyi, täysikuu.. Ponilla hengitys höyrysi ja olin ilman satulaa liikkeellä koska pakkasta oli tämän talven mittapuulla no, paljon. Pitkästä aikaa pystyttiin ylipäänsä menemään pellolla, vihdoinkin oli sellainen pohja mikä ei ollut liian kova tai upottanut ponin jalkoja melkein polveen asti.
Siinä sitten oltiin taivuttelemassa molempia hobusia ympyrällä, kun meni juna ohi. Äiti ehti justiin kysyä että säikähtääköhän nää kun tietenkin kovemmalla pakkasella junasta lähtee kovempi meteli ja langat iskee kipinää niin kaboom - W otti muutaman laukka-askeleen ja ponini sitten tietty päätti että hitto nyt on paha paikka, ja lähti laukkaamaan karkuun. Tietenkin aivan päinvastaiseen suuntaan kuin W, ja hetken kestin selässä mutta poni kun vaihtoi suuntaa/kompastui/pukitti (en ole 100% varma mitä näistä?), tein pienoisen sukelluksen kovaan peltoon.
Laskeuduin vasemmalle kyljelle, luulin ensin että nyt meni muuten jalat kun en tuntenut vasenta jalkaa alkuun ollenkaan ja huusin siellä kuin pieni peikko, anteeksi vaan äitille sydänkohtauksen aiheuttamisesta..

Pitkään aikaan en ole pudonnut ja tuon jälkeen on niin sekavia muistikuvia että hyvin se taisi tärähtää. Enpä ole aiemmin ollut ambulanssinkaan kyydissä, mutta onneksi nyt jäi hyvät muistot siitä kuljetuksesta kun oli niin hyvännäköinen ambulanssikuski :D
Mutta tosiaan. En alkuun edes tajunnut kuinka kovin sieltä rysähdin, niin sekava taisin olla.
Onneksi ei mitään murtunut, päivystyksessä vietin neljä tuntia. Siellä kun piti ennen vuodenvaihdetta käydä niin sitten heti kolmen viikon päästä uudestaan, taidan ruveta vakiovieraaksi.

Mutta ei muuta kuin uudestaan ponin selkään! Viisastuin tästä sen verran että toiste en pimeällä lähde ilman satulaa :D

Ja elämän muut tsunamit on enemmän noita tunnepuolen juttuja.
Pääsin taas silittelemään ystävän vauvamasua♥

Sitten on ne ihmiset ketä ilman et voi elää.

Good friends are like a stars

Heipä hei, ja hyvää alkanutta vuotta! :)

Jäänyt taas kirjoittelu vähemmälle, ja tajusin tuossa että tein tämän blogin sillä ajatuksella että päivittelen tänne enemmän eläintarhani kuulumisia, mutta kuinkas sitten kävikin niin että en ole paljon ponista tai Ässästä kirjoitellut.. Toivottavasti turhanpäiväiset päivitykset siis kelpaavat! :D

Kuinkas moni on tehnyt uudenvuoden lupauksia?
Itse tein vain yhden:

Sanon tästä eteenpäin mielipiteeni suoraan, oli asia mikä tahansa.

Kuulostaa omituiselta? Kyllä, se onkin. Kuten jossain kirjoituksessani taisin mainita, en uskalla väittää vieraammille ihmisille vastaan, enkä aina niille tutummillekkaan. Nyt siihen tulee muutos!

Myös minun mielipiteelläni on väliä, eikä minun tarvitse olla aina se joka ottaa p*skaa niskaan vain sen tähden, etten uskalla avata suutani.

Mietin myös kovasti elämäntapamuutosta (lue: alkaa urheilla), mutta tiedän jo että en siihen pääse kiinni jos teen siitä uudenvuoden lupauksen. Sen innon täytyy tulla jostain muualta, se pieni syke että nyt on pakko kuntoilla - mutta ehtiihän sitä huomennakin, eikös?

Ja haluanpa nyt kertoa myös vähäsen eläintarhan kuulumisia kun Ässän blogi tästä piti alunperin tulla! :)

Ässä on nyt 9kk vanha, käytöstapoja löytyy aina sillointällöin, kun ei ole mielenkiintoisempia juttuja lähettyvillä. Rakastaa KAIKKIA , ja on aikamoinen hurmuri. Sekä tietty mamman rakas ♥

Nyt ensimmäinen tavoite Ässän kanssa lähestyy: huhtikuun näyttelyt @Lpr. Hui. Näinköhän pärjätään ollenkaan, kun ei osata käyttäytyä.. :D

Vähän kuvia kuutista:

Sellainen pörhelö on Ässä :3 

Harmittavan vähän on vain lunta meillä täällä etelässä, enään kun ei ole edes tuota vähää mitä kuvissa näkyy.. Kevät, tulisitko jo?

Ja ponipäivitystä! :)

Ei olla lokakuun jälkeen päästy valmennuksiin, eikä huonojen ratsastuskelien takia ihan niin paljon liikkumaan mitä haluaisin, mutta nyt alkaa onneksi tasoittua :) Pellot on vaan niin vetisiä että sinne ei ole ennen ensi talvea asiaa.. Niin harmi, koska hankitreenaus olisi ollut ihan parasta! 

Hiihtoratsastuksesta puhumattakaan.

Kun poni tuli meille, loimen laittaminen oli jännittävää. Siellä oli varmasti joku sapelihammastiikeri ommeltuna sisään kun piti juosta aina karkuun. Nyt onnistuu loimen laitto ainakin karsinassa niin että poni on vapaana ja ihan rentona, pikkuhiljaa löytyy sitä luottoa molemmin puolin :)

Käytiin eilen ponin kanssa ensimmäistä kertaa yksin pitkällä lenkillä. 

Tai siis, meidän piti käydä yksin.. Päästiin vähän matkaa menemään ja mietin että mikäs nyt tuli kun poni vetäsi kireäksi kuin viulunkieli? No Wempulahan se sieltä perään tuli!

Oli jättiläinen päättänyt että hän ei halua yksin jäädä tarhaan kun toinen lähtee lenkille. Päästiin rakentelemaan hepojen tarhat uusiksi kun oli herra vetänyt lankoja mukanaan muutaman metrin.. Sigh.. 

Eikä muuten ole kauhean helppoa paimentaa vapaana juoksevaa hevosta, toisen hevosen selästä kotiin päin! :D Mutta ehjänä selvittiin kaikki, ei muutakuin herra W karsinaan meidän lenkin ajaksi ja lenkin jälkeen tarhoja rakentamaan.

Ja lauantaina saadaan vihdoin ja viimein (hope so) ponille uusi satula!! <3 Lokakuun valmennuksesta asti olen mennyt pääasiassa ilman satulaa kun nykyinen valuu niin pahasti lavoille että rajoittaa liikettä ja voi kipeyttää paikat pahasti.. Onhan tässä toki hyviäkin puolia, luottamukseen on tullut suuri askel kun on menty ilman satulaa, mutta kyllä alkaa kaipaamaan jo jalustimia vaihteeksi jalkaan.

Tulikohan nyt kaikki tärkeä kertoiltua? Luulisin :)

Se vielä täytyy lisätä; eilen oli mukavin ilta pitkään aikaan!

Olin yökyläilemässä maailman parhaalla lennulla ♥ Ihan kuin olisi ollut se 8-vuotias pieni Tuiteli taas parhaalla ystävällä yötä :) ..silloin tosin kyläiltiin joka ikinen viikonloppu puolin ja toisin. 

 Kiitos lennu ystävyydestä ♥
Ilman siuta olisin (usein) romuna :)

Jo vuodesta '97? En ole varma, sie oot niin vanha etten mie muista enään että kuinka kauan ollaan hengailtu.

Confusing things

Ihanaa kun joulu on kohta täällä ♥
Rakastan jouluvaloja ja koristeita, enkä malta odottaa että pääsen koristelemaan kuusen ihan omassa kodissa :) Ensimmäistä kertaa moneen, moneen vuoteen. Meillä on joulukuusiperinne jäänyt vähälle äidin allergian takia, viimeksi kotona on ollut kuusi 2007, kun kisuni Tipsu tuli meille :) Joka sitten myöskin päätti kaataa sen kuusen..

maailman parhain joululahjani ♥ ♥

Ja tässä ihana Hönöni ♥

Tänä vuonna siis aion ja aiomme viettää kunnon joulun :)
Teen itse jouluruoat, ne vähät mitä kumpikaan meistä niistä tykkää (lue=paistan Pumpille kinkun mitä en itse syö), yhäkin saadaan se joulukuusi♥ ja päivällä vietetään aikaa molempien perheiden kanssa :) On kyllä vaivalloista kun on niin monet sukulaiset kyläiltävänä, itse kun olen tottunut siihen että lapsena olen ollut joko Parikkalassa koko joulun lainaisovanhemmilla, tai sitten muutamana jouluna äitin kanssa kotona ja Ylämaalla pyörähdetty.. Nyt on ihan vaan 8 paikkaa missä pitää käydä. Argh, minä ihana sosiaalinen ihme kiitän..

Joulu & minähöpötyksistä haluan siirtyä ystäviin. Minulla ei ole kuin muutama erittäin hyvä ystävä ketä näen usein, ja ihmettelenkin että miten on kääntynyt näin päin kun teininä tuntui ettei ollut ikinä yksin kun aina oli joku ystävä tai kaveri hengailemassa. Olen erakoitunut - tai vaihtoehtoisesti kasvanut aikuiseksi. Enkö päässytkään Mikä-Mikä-Maahan? :(
 Nämä muutamat ystäväni asuvat ½-100 kilometrin vaihtelevalla etäisyydellä, ja valitettavan vähän heitä näen. Mutta silloin kun näen, siihen ei ihan kaksi tuntia riitäkkään kun on niin paljon asiaa ja kuulumisia vaihdettavana! Tai ihan muuten vaan niin mukava nähdä, ettei malta heti lähteä kotiin :) Miten niin minulla ei muka olisi näille ystäville aikaa? Sitähän juuri nimenomaan on, aikaa.

Se on vaan niin rajallista, aika nimittäin. Kaiken aikaa kello tikittää eteenpäin, kamala kiire ja stressi ja huoli - mutta minkä ihmeen takia?

Pitäisi paljon, paljon useammin, jokaisen meistä pysähtyä hetkeksi ja hengittää. Nyt kun olen itse saanut siihen tilaisuuden sekä löytänyt ystävistäni aivan uusia ulottuvuuksia (jos näin voi sanoa), on paljon helpompi olla. Hengitys helpottaa asioita kummasti, ei ahdista niin kovasti u know.

Olen hypännyt kaninkoloon ja nyt osaan kertoa, että sieltä pääsee myös ylös. Aikaa se vie, ja matkalla tapaa jos jonkinlaisia Liisoja, kaneja ja Herttakuningattaria, mutta ystävät (mm. Tittelityy & Tittelitom) ovat suureksi avuksi ja iloksi. Kiitos siis ystäväni, taas ♥ Itsehän olen tässä tapauksessa tuon hatuntekijän tasolla. Why is a raven like a writingdesk?

Think I'm also as lost as Cheshire cat

Jennat ;) ♥

kiire,kiire,kiire..

 

 

kovasti etsin ilman tuota tekstiä mutta ei löytynyt :(

This feeling ♥

Rage bitch

Se aika vuodesta kun täytyy lukea Taikatalvi <3

Heipä hei vaan taas! :) Nyt alotetaan kiukun purkamisella.

Mikä perkele siinä on että ihmiset alkaa netissä raivoamaan tuntemattomille? Kaikilla on mielipiteitä, oma napa ei ole koko maailman napa, ja ei toisen ihmisen mielipidettä tarvitse aina ruveta lynkkaamaan vain koska koet itse olevasi oikeassa. Saatana niin se toinenkin kuvittelee olevansa! En ymmärrä, miksi ei voida kunnioittaa muita. En aina tee niin itsekkään, mutta että ihan totaalisen ventovieraille ruvetaan jopa rähjäämään jos joku tämän sanoma asia ei miellytä. So fucking what?! Katsokaa hyvät ihmiset jo peiliin. Tässä monta kuukautta omaa päätä läpikäyneenä koen kasvaneeni johonkin suuntaan, jos en henkisesti niin leveyttä.
Kun jotain asiaa ei ymmärretä, siitä ei myöskään ruveta ottamaan selvää vaan tuomitaan. Oli kyse sitten sairaudesta, mielipiteestä, tai sitten ihan vaan niinkin mielenkiintoisesta asiasta kuin metsästys. En heilu, enkä heiluisi pyssyn kanssa (seriously, onnistuisin varmaan ampumaan tasan omat varpaat), mutta antaa niiden metsästää ketkä siitä tykkää. En myöskään halua että hevosestani tulisi suden tai karhun ruokaa. "Jos ne villieläimet ärsyttää, kannattaa muuttaa kaupunkiin. :)" Lol, kaikki ei halua asua kaupungissa mutta en myöskään haluaisi rapsuttaa aamutuimaan oman koiran lisäksi sutta pihamaalla.
Raivostuttaa. Ihmiset, olemme perseestä.

Ja nuo sairaudet. Pakko jauhaa niistäkin vähän. Jos emme tiedä mitä joku asia tarkoittaa, niin siitä ei tosiaan ruveta ottamaan selvää vaan tehdään ne omat oikeat johtopäätökset. Eli siis heipä hei, minäkin olen vähintäänkin hullu :)

Jokohan riittäisi tuosta aiheesta. Kyllä Suomi on ihmeellinen maa, on sananvapaus mutta kenellekkään ei tule mieleen että sitä voisi myös kunnioittaa, että kaikki ei tahdo sanoa samalla tavalla kuin sinä itse.

Mutta sitten niitä iloisia juttuja! Muutettiin Pumpin ja Ässän kanssa omakotitaloon, ja pääsin eroon maailman raivostuttavimmista naapureista :) So happy <3 Ihmeen paljon kertyy vuodessa tavaraa niinkin pieneen asuntoon, ei meinaa kaikki nyt tänne mahtua :D

Tällä kertaa lopetan tähän, arvostelkaa vapaasti raivotekstiä ;)

On niin ihanaa kun on lunta <3

..vaikka välillä tuntuukin tältä :)

Lapselliset aikuiset

Vai olisiko parempi sanoa lapsekkaat? Dunno, mutta minä myönnän olevani yksi heistä.
Rakastan vanhoja disneyn elokuvia, tykkäisin leikkiä veljieni kanssa autoilla ja roboteilla jos näkisin heitä useammin, ja yli kaiken rakastan muumeja. Piirrettyä, mukeja, astioita, lakanoita, kaikkea muumia.
En todellakaan usko olevani ainut tällainen, enkä todellakaan luule olevani vielä aikuinenkaan muuten kuin ikäni puolesta, mutta uskon olevani niiden muutaman joukossa ketkä uskaltaa myöntää olevansa vielä lapsen tasolla. Kaikin puolin.
Mutta ei kai siinä mitään väärääkään ole, en mie halua vielä vanheta. Vanheneminen on pyllystä. Jos olisi olemassa MikäMikäMaa, aivan taatusti muuttaisin itseni ja kaikki sukulaiseni ja ystäväni sinne.

Jännä kuinka sitä alkaa tiedostamaan aina vain enemmän sen että elämä on rajallista, varsinkin isovanhempien ja vanhempien osalta. Pienempänähän sitä ei niin ymmärtänyt, muuta kuin että ukki on muualla eikä tule enään takaisin, mutta nyt kun olen seuraillut mummin alzhaimeria (en osaa kirjottaa sitä..) viitisen vuotta kun se on pahentunut ja pahentunut, ja nyt ollaan siinä pisteessä että alan jopa toivoa että hän pääsisi parempaan paikkaan. Se on joko viikko tai kymmenen vuotta, ilmeisesti vielä kaikki ruumiintoiminnot (lukuun ottamatta puoliraajahalvausta) on kunnossa, mutta ei toivoakaan että muisti pelaisi, eikä mummi enään ole puhunutkaan.
Mummini on siis lapsen tasolla.

Elämän kiertokulku alkaa melkein jopa kauhistuttaa, nuorempi veljeni on seitsemän ja mummini on oikeastaan vauvan tasolla, niin riippuvainen muista ihmisistä; syötetään, kylvetetään, silloin tällöin käytetään parvekkeella ihmettelemässä raitista ilmaa. Aika raakaa? Mielestäni kyllä.

Ja kuinka järkyttävää on huomata että ne pikkuveljet, ne kaksi PIENTÄ, osaa jo lukea, käyvät koulua, käyttää tietokonetta ja televisiota melkein paremmin kuin minä, ja vanhempi on melkein jo miuta pidempi.. Shocking.

Ja isosiskona koen että tehtäväni on suojella ja varjella näitä pieniä, vaikkei olekaan enää niin pieniä. Mutta silti alitajunnassa piilee pelko siitä että kauempana asuvat veikat joskus unohtaa kun en ole heidän kanssa "kasvanut". :(

Pojat, i love u ♥